CD Reviews - Talkin' About!
Album review by Finnisch magazine Blues News
- Details
- Monday, 29 June 2015
Bues News - Finnish Blues Magazine, #273, Mikke Nöjd
Jos joku on kuvitellut, että swing-jump-tyyppinen ratkaisu on jotäysin puhkikaluttu juttu, ja johon ei enää tuoretta vinkkeliä saa niin silloin kannattaa hommata kuuloluiden ulottuville hollantilaisenThe Electrophonicsin viimeisin, järjestyksessään 4. cd. Biisimateriaalinsa suhteen tyystin omavarainen kuusikko uudistaa genreä, varsinkin sen soundia ilman lipsumatta rock-ratkaisujen äärelle - ja lajin yl peää perinnettä kunnioittaen, ei sitä murtaen tai särkien. Bändissä kuulu u kyllä soittavan oikein näppäräsorminen ja tyylikäs kitaristi, mutta fonit pääsevät ainakin yhtä usein, jos ei useamminkin soololle. Solisti muuten muistuttaa ääneltään vähän KnockOutGregiä. Avauksen Cannonball )ulce paiskaa kuulijansa keskelle hektistä viidakko-kompitusta ja lujamenoisella esityksellä juhlivat muhkeat fonit ja kerkiäväinen kitara. (Surkea juttu, mutta:Tykkimies olen minäkin, mutta ei meidän komppaniassa sentään niin kovaa jätkää ollut, että hän olisi pystynyt tykinkuulasta mehua puristamaan. Ja enhän minä nyt toki niin vanha ole, että aikananiolisi enää tykissä ku ulia käytetty, hee-hee.) Jos viipyi llään levyn perinneosastolla niin Mr Francesco liikkuu hyvin voidellun sulavasti jumppi-asteikolla. Ehkäpä komppi kaahaa kiperimmillään hurjalla You Make Me Nervous -rallilla, jolla todellakin tuntuu olevan tulipalokiire. Toki niin, että tyylikkyys ei kärsi. Vaan hervotonta on touhu myös perinteiseen kuosiin puetulla Si! Si! Si!'llö sekä mainiolla jump-numerolla ThisTime. Erikoisempia ratkaisuja tarjotaan puolestaan Take A Ride'lla, jonka terhakka shuffletus antaa pohjan melkeimpä jazzillisesti (mod-jazz?) i m provi soiva I le pitkä | le soo lol le. Nimibiisi Talkin'About on rakennettu ovelan, melkein tänttäränttäävän kompin varaan. Biisistä muodostuu lopulta oikein tyylikäs blues, joka on runsassävyinen ja svengikäs. Money Talks -raitaa voisi kuvailla hypähteleväiseksi kiihkeäkomppiseksi jumpsteriksi, mutta jotenkin tässä on vähän täyteraidan makua.Glen Millerillä sen paremmin kuinJohn Lee Hookerilla ei ole mitään tekemistä I'm In The Moodin kanssa. Biisi on hengästyttävä vauhtistyge, jolla pyritään puhkumaan putket suoriksi. Kieron bassoriffin varaan ripustettu You Make Me Feel pelaa persoonallisella soundilla ja väliin siihen sekoitellaan klassista swingiäkin. Koko kiekon varsinaiseksi mestariteokseksi muovaantuu kuitenkin 13 (se on biisin nimi, ei raidan numero!). Lupsakkaalla pomppukompilla edetään ja biisi svengaa erittäin kurinalaisesti. Kitara ja sen soundi luo AI batross-tyyppisiä miel leyhtym iä, kuitenkaa n sitä matkimatta. Fonivähän lauhduttaa fiilistä ja Hammond-osuuden jälkeen vie kitara instrumentaalin arvokkaaseen päätökseensä. Vauhdikasta bilemusaa, sitä juuritämä on.